[intro – rauhallisesti, kuin nuotiolla] älä haikaale olemattomien perähän kyllä yks makkara riittää ku on nälkä pirä miäles unelmia mut ota kalija, ku oot saanu sen ansaita [verse 1 – rytmiin nykien] jos oot tilaasuus – ota se! paalupaikalta näkkee koko pihamaan katto kakanas olevaa jonua ennenkkö ehit ees miettiä, et jäiskö pois vaan makkaralla pärjää, ku muistaa paistaa hilijaa kalijalla pärjää, ku ei sekoile liijaa älä kattoko jalakoohis, katttele etiäppäin kohta on grilli lämmin ja huoli on kepeä näin [hook – hoilotetaan kuorossa] makkaralla ja kalijalla pärjää mies vaikka millä alalla pahan iliman lintu saa huutaa minä otan hörpyn ja annan tuultaa makkaralla ja kalijalla ei tartte kuun eikä auringon valaa jos on tuli ja hyvä porukka ei mee elämä ihan poroksi, nääkkö [verse 2 – vakavampi sävy, mutta päättäväinen] hyväuskoonen orottaa, jotta muuttuu suunta mut suomalainen ei vaan jää suuhun suuntaan se säärii purjehet, nostaa jalakaa lähtöö kohti uutta, vaikka paska sataas sellaasta ei oollaan kun käyttämätöön joka kääntää grillin päälle, vaikka ois yöön jos makkara kärähtää, se on vaan väri ei ne pienet palaneet oo vielä häviöperi [hook – nyt laajalla rintamalla, kansanlaulun lailla] makkaralla ja kalijalla pärjää mies vaikka ilman palkalla kyllä se soutaa, kyllä se pysyy tää elämä on meän, eikä kenenkää syy makkaralla ja kalijalla pystyy vaikka ois vähän hakalalla kun vaan uskoo, eikä luovuta niin kyllä se vielä tippuu, se onni ja kutu [outro – hiljentyen, mietelauseena] älä haikaale... pirä miäles unelmia... ja ota se viimenen siivu makkaraa sen sie ansaittit.
