[Intro] [Verse 1] Susi ontuu kuolleen metsän reunustaa Kuononsa se nostaa ja haistaa koettaa Onko jossain lähellä jotain syötävää Hurja nälkä suolia sen näivertää [Verse 2] Ennen oli metsä täynnä eläimiä Oli hirviä, kettuja ja jäniksiä Karhun haaskallekin silloin päästä voi Linnut myös vaihtelua ruokalistaan toi [Short interlude] [Verse 3] Nyt on metsät kuolleet ja kaljut kukkulat Ilmasto kun muuttui, se tappoi useimmat Pedot suuret hävisivät, yksi kerrallaan Susi vanhus viimeisenä jäljellä on vaan [Verse 4] Kylän suuntaan vilkuilee susi epäillen Ettei sieltä yllätä se punahilkkainen Jolla aina mukanaan on ase tappava Luodin muisto yhä kalvaa suden lonkassa [Chorus] Harvoin sadut muistuttavat tosi elämää Voi onnellinen loppu tarinan vesittää Elämä voi olla julmaa sekä ikävää Onneksi ei sentään mikään ole pysyvää [Solo] [Verse 5] Nyt harmaana marraskuun aamuna Punahilkka lataa taas aseensa Hän päättänyt on tänään suden ampua Saa vihdoin se maksaa suku velkansa [Verse 6] Kauan sitten muuan susi pihaan asteli Suuhunsa kanan nappas, metsään pakeni Siitä Punahilkka suden sukuvihan sai Ei leppyä hän aio milloinkaan kai [Short interlude] [Verse 7] Tuoreet suden jäljet rantaa kohti johtaa Punahilkka valpastuu heti kun ne huomaa Hän näkee hahmon tumman vesirajassa On aseensa jo laukaisu valmiina tanassa [Verse 8] Punahilkan jalan alla oksa raksahtaa Vaan susi makaa rannassa yhä paikoillaan Nyt Punahilkka tajuaa; susi kuollut on Hän astelee sen luokse, pudottaa luodikon [Verse 9] Niin Punahilkka näkee suden laihuuden Harmaantuneen turkin ja silmän sammuneen Kädellään hän silittää takkuista turkkiaan Pyyhkäisee kyyneleen silmäkulmastaan [Chorus] Harvoin sadut muistuttavat tosi elämää Voi onnellinen loppu tarinan vesittää Elämä voi olla julmaa sekä ikävää Onneksi ei sentään mikään ole pysyvää [Big finish]
