Leipää se söis ku hunajaa, vaan työtä vieroksuu näitä ei mieti kukkaan muu, ei kukkaan muu, ei kukkaan muu Kesken on hommat, vaan tuolla se uinuu näistä ei tiijä kukkaan muu, ei kukkaan muu, ei kukkaan muu Mettään lahhoo puut, aura kankaalle hapertuu näistä ei piittaa kukkaan muu, ei kukkaan muu, ei kukkaan muu Laskuista ei puutetta tuu, vaan eipä oo mutrussa suu näitä ei hoija kukkaan muu, ei kukkaan muu, ei kukkaan muu Mökki on aivan viraton, hollitupa holtiton näistä ei maksais kukkaan muu, ei kukkaan muu, ei kukkaan muu Kihlat on ruosteen pillaamat, kapiot koin puremat näistä ei huolis kukkaan muu, ei kukkaan muu, ei kukkaan muu tässä se nuoruus hukkaantuu, kun tyhyjää työtä tekkee sama minne se milloinkin kallistuu, se vain leipää läppeensä lykkee.
