Gradin Hulina

Aurinko nousi, Grad hehkui, maa valmis taistoon on, Dyrri miekka kädessään ja Omegapetu vierellään. Rautaa raikuu, haarniskat helkkää, sota hurjana käy, Mut kaaoksen keskellä jokin outo alkaa tuntumaan näyt. Siellä on mies paistinpannu päässä, tanssii kuin kuningas, Toinen heiluu luuttu kädessä, soitto on aivan väärässä. "Mikä biisi tuo on?" Dyrri kysyy, ei voi uskoa korviaan, "Omegapetun Nintendo", soi keskellä kaaoksen maan! Dyrri ja Omegapetu, kaksi hurjaa soturia, Gradissa taistelevat, ja nauru kaikuu taivaita. Miehet kaatuu, päät lentää, mutta jotain on pielessä: Keskellä taistelun myrskyä, on kaikki täysin sekaisin! Omegapetu syöksyy eteenpäin, kirves tanassa heiluu, Mutta vastaan juoksee sotilas, alusvaatteissaan — pehmo kuin peura, Hän kaatuu omaan miekkaansa, ei tarvita taistelua enää, Ja Petu vain nauraa katketakseen, "Tämä päivä on todella hämärä!" Silloin taivaalle nousee ilotulitus, mutta värit on väärin päin, Hevoset ratsastaa takaperin, ja peikko tanssii kivisillan näin. "Dyrri, me ollaan hullujen maassa", Petu huutaa ja juoksee pois, Mutta Dyrri vain vastaa: "Tämä on taistelua, jatketaan, älä jää seisomaan sois’!" Dyrri ja Omegapetu, kaksi hurjaa soturia, Gradissa taistelevat, ja nauru kaikuu taivaita. Miehet kaatuu, päät lentää, mutta jotain on pielessä: Keskellä taistelun myrskyä, on kaikki täysin sekaisin! He kohtaavat ritarin, kultainen aura, loistaa kuin aurinko vaan, Mutta hän kompastuu omaan miekkansa, ja putoaa hevosen altaan. "Dyrri, me selvitään tästä", Petu sanoo, "niin hullu kuin tämä onkin", Ja taustalla soi jälleen luuttu — se biisi, Omegapetun Nintendo taas kajahtaa! Joku sotii kalapuikolla, ja toinen heittää pottuja, "Onko tämä unta?" Dyrri pohtii, kun kissa ratsastaa laivaa. He murskaavat vastustajat, absurdissa virrassa vyöryvät, Mut lopuksi kumpikin nauraa: "Onhan tämä taistelu ainutlaatuinen reissu!" Dyrri ja Omegapetu, kaksi hurjaa soturia, Gradissa taistelevat, ja nauru kaikuu taivaita. Miehet kaatuu, päät lentää, mutta jotain on pielessä: Keskellä taistelun myrskyä, on kaikki täysin sekaisin! Dyrri ja Omegapetu kävelevät kohti iltaa, sota päättyy viimein, Mut muistot Gradista jäävät ikuisesti nauruun sekoittumaan näin. Ja vaikka maailma unohtaisi, he muistavat ikuisesti vaan: "Omegapetun Nintendo" soi vielä keskellä taistelun maa’n!