Betoniseinät kaartuvat ylleni Joka päivä samaa pirun pyöritystä Tässä harmauden hämärässä Hikiset yöt, tukahduttavat päivät Etsin yhtä ainoaa kipinää Pilkettä tylsyyteen Kuulen tuon kuiskauksen päässäni Sanat, lausumattomat sanat, sanomattomat, unohdetut Betoniseinät ympärilläni kohoavat Tämä helvetin unohdettu kaupunki Ei päästä irti, ei päästä pakenemaan Vain varjo, vain kasvoton hahmo Betoniseinät kylmät ja karut Jättävät arvet sieluuni Hymyt vailla tunnetta, silmät ilman iloa Elämme valheiden laumassa He puhuvat edistyksestä, he puhuvat muutoksesta Se tuntuu valheiden vankilalta Sama vanha laulu, vain eri sävel Kalpean, sairaan sumun alla Onko taivasta tämän harmauden takana Löytääkö valo koskaan tietään tänne Vai vain lisää tiiltä, lisää terästä, lisää harmautta Se kaikki huuhtoo ylitseni kuin happosade Kerro minulle, mikä on hinta Kun kaikki rakastamamme on katoamassa Betoniseinät ympärilläni Tämä helvetin unohdettu kaupunki Ei päästä irti, ei päästä Ei se perkele päästä.
