Missä sydämeni polvistuu

Missä sydämeni polvistuu Astun huoneeseesi – kuin ruusutarhaan täydessä kukassa. Värit hohtavat iloa – enkeliäni varten rakennettu valtaistuin, ja kuningatar itse. Läsnäolosi virtaa kuin kirkas, rauhoittava puro. Äänesi lempeys tyynnyttää levottoman mieleni. Sanasi, kuin enkelikuoro, pudottautuvat hiljaa huuliltasi ja tasapainottavat horjuvat ajatukseni. Syleilen siluettiasi, kuin pyhää, veistettyä taidetta. Katson silmiisi – sielun peileihin – ja heijastuksesi piirtyy sisimpääni. Muotokuvasi sydämessäni himmentää kauneimmatkin ruusut. Nämä tunteet eivät kuuntele järkeä – sydämellä on oma tarinansa. Ehkä niin oli määrätty. Ehkä se ei ole minun päätettävissäni. Jumalaan luotan. Missä sydämeni polvistuu.