Mun ei oo pakko juosta kun muutkin juoksevat mun pitää nousta aikaisin kun muut vielä nukkuvat. Yksinäisen polkujuoksijan turva on metsä hiljainen sinne suuntaan taas pakoon piiloon suojaan sen. Nää polut mua vie ei tossujani kuluta pikitie yhä syvemmälle metsään siellä maali jossain lie. Tunnen kuuluvani tänne täällä tunnen eläväni juoksen sinne missä kerran olit kanssain ystäväni. Yksinäisen polkujuoksijan tie on pitkä ja kapea ei täällä kukaan välitä oletko hidas vai nopea. Mun on juostava niin kauan kuin mun täytyy ehkä onnen murunen näiltä poluilta joskus löytyy. Yksinäisen polkujuoksijan sydän on riekaleina unelmat ilmaan haihtuneina pieninä palasina. Ja mä näen sut piirtyneenä usvan keskelle se turvaa antaa yksinäiselle polkujuoksijalle... Yksinäisen polkujuoksijan turva on metsä hiljainen sinne suuntaan taas pakoon piiloon suojaan sen. Nää polut mua vie ei tossujani kuluta pikitie yhä syvemmälle metsään siellä maali jossain lie. Tunnen kuuluvani tänne täällä tunnen eläväni juoksen sinne missä kerran olit kanssain ystäväni... Yksinäisen polkujuoksijan sydän on riekaleina unelmat ilmaan haihtuneina pieninä palasina.