Lumimyrskyssä luoksesi vaellan. Viima vain kasvoja pieksää. Kaulusta tuiskussa kohennan. Edes polkua edessä en nää. Minut valkea Helvetti ympäröi. Silmät ja korvat se täyttää. Mutta rakkaus se sisällä kipunoi. Kuin kompassi suuntaa se näyttää. Lapin tyttäret silmissä sorjia on, mutta yksi on ylitse muiden. Iski kaipaus sydämeen voittamaton, siksi suuntasin välistä puiden sille polulle, joka vie rakkaani luo, sille polulle ylitse soiden. Tuisku nousi, mut huoleta ei mua tuo. Mies ei antaudu edessä noiden. Minut valkea Helvetti ympäröi. Silmät ja korvat se täyttää. Mutta rakkaus se sisällä kipunoi. Kuin kompassi suuntaa se näyttää.
