[Verse 1] Mullan alla oli hiljaista, mutta siellä ne odottivat – siemenet, jotka melkein paloivat, melkein jäivät iäksi piiloon. [Chorus] Mutta sade tuli, huuhtoi tuhkan, vei painon pois niiden päältä. Ja nyt ne nousevat, varovasti, kohti valoa, kohti uutta nimeä. [Verse 2] En ollut kuollut, vain kätkeytynyt. Jokin minussa jaksoi odottaa. Ei tarvinnut voimaa – vaan tilaa hengittää. [Chorus] Mutta sade tuli, huuhtoi tuhkan, vei painon pois niiden päältä. Ja nyt ne nousevat, varovasti, kohti valoa, kohti uutta nimeä. [Bridge] Ei tämä ole vielä kukka, ei väriä, ei loistoa. Mutta juuri tässä on elämä alkamassa. [Chorus] Sade on poissa, mutta maa on lämmin. Ilma tuoksuu uuden alulle. Versot kurottavat minussa – ja minä annan niille luvan.
