(tempo: hidas, painava – kuin hengittäisi veden alta; sävy: pohdiskeleva, mutta intensiivinen) [Verse 1] Valo tuli liikaa, se poltti jäljen silmiin En erottanut varjoa valosta enää Sukelsin hiljaa, ilman vastusta Annan kaiken liueta, minut mukaan [Verse 2] Pohja on kylmä, mutta lempeä Täällä ei kuulu muiden äänet Hengitän rikki mennyttä ilmaa Ja silti — olen elossa [Chorus] Veden alla ei tarvitse selittää Täällä paino muuttuu rauhaksi Veden alla olen oma todistajani Kun kuori vielä suojaa, ja repii samalla [Verse 3] Näen muistojeni kuplat Ne nousevat pintaan, puhkeavat pois Kaikki, mitä olin, jää jälkeeni Mutta sydän sykkii vielä syvällä [Bridge] Jos joskus nousen pintaan Teen sen omilla ehdoillani Mutta nyt vielä jään — Tänne missä on hiljaista Ja minä alan vasta muodostua [Outro] Valo siivilöityy veden läpi En käänny sitä kohti Vielä en Vielä en
