(soundimaailma: raskas, jylhä ja valovoimainen — syntikat kuin lasersäteitä, rummut kuin sydämen iskuja kallioon. Rauhallinen, mutta sisäisesti hehkuva voima kulkee koko ajan taustalla.) [Verse 1] Kävelen sinne, missä valo ei yllä, missä sanat jäävät kylmiksi kiviksi. Olen kantanut soihtua niin kauan, että kipinät ovat polttaneet mun kädet. Mutta jos minä en mene, kuka sitten murtuu ensin? Jos minä en puhu, kuka sytyttää ensimmäisen sanan? [Chorus] Olen valonkantaja, vaikken aina jaksa palaa. Silti sytyn uudestaan, sillä pimeys tarvitsee kipinän. Olen valonkantaja, en jumala enkä enkeli — vain ihminen, joka kulkee myrskyn läpi ja kantaa valoa niille, jotka ei vielä näe. [Verse 2] Valo ei ole aina lempeä, se myös paljastaa ja sokaisee. Joskus joudun rikkomaan sen, jotta se voisi levitä uudestaan. Olen nähnyt, miten muuri kasvaa hiljaisuudesta, ja miten yksi rohkea sana voi sen murtaa. Jokainen särö on ikkuna, ja jokainen haava — läpikäyty reitti. [Bridge] Valo leviää vasta, kun sen uskaltaa jakaa. Ja vaikka maailma vastustaa, mä sytytän sen silti. Koska pimeys ei katoa pelolla, vain ymmärryksellä ja lämmöllä. [Chorus 2] Olen valonkantaja, kuljen kohti myrskyä, en poispäin. Valo kasvaa, kun sen uskaltaa kohdata, ja varjot tanssivat sen ympärillä. Olen valonkantaja, ja vaikka valo särkyisi minussa, se löytää tiensä ulos, ja se riittää. [Outro] Siivet auki, valo virtaa lävitseni, ei minusta pois. Sillä ymmärsin — valoa ei voi omistaa, sen voi vain antaa eteenpäin.
