[Intro] (Raskas huokaus, hiljainen melankolinen piano ja pehmeä lo-fi-biitti käynnistyy) Joo... sama kehä taas. Aamusta toiseen. [Verse 1] Oravanpyörä pyörii, minä pyörin mukana, sormet tyhjinä, kahvikuppi jäähtyy varjossa. Ei täällä jaeta mitään, ei edes pientä palkintoa, vain samea huone, sama tuoli, sama aikataulu. En tiedä mitä mä etsin, enkä mitä mun pitäis jättää, pää täynnä meteliä, mut vastaus ei ota paikkaa. Kaikki puhuu muutoksesta, kaikki haluaa pois, mut ikkunassa näkyy vaan sama katu, sama soi. [Chorus] Kohta taas hämärä peittää taivaan ja maan, talvi tulee, eikä kukaan sitä käsiinsä saa. Valo vetäytyy, kylmä käy luihin asti, eikä mikään enää tunnu lämpimältä tässä asti. (Taas hämärä peittää taivaan ja maan...) [Verse 2] Kaikki haaveilee paosta, lipusta Espanjaan, pois tästä pakkasesta, jonnekin rantabulevardin taa. Mut ei se sielläkään oo mikään varma satama, toinen kriisi nurkan takana, sama huoli mukana. Tili huutaa tyhjyyttä, numerot on pelkkää nollaa, keho ei enää suostu nielemään tätä sotaa. Vuodet on kasaantunu, niitä ei saa takaisin, selkä narisee jo aamusta, mieli painuu matalaksi. [Bridge] (Biitti hiljenee, vain matala piano ja syvä basso) Mihin tää kaikki vie? Mikä tän painon nimi on? Muutosta pyydetään, mutta ovi pysyy kiinni vaan. [Chorus] Kohta taas hämärä peittää taivaan ja maan, talvi tulee, eikä kukaan sitä käsiinsä saa. Valo vetäytyy, kylmä käy luihin asti, eikä mikään enää tunnu lämpimältä tässä asti. [Outro] (Musiikki hiipuu hitaasti, loppukaiku) Ei pähkinää... ei porkkanaa... vain se kehä, joka jaksaa jatkaa. (Fade out)
