Talven Varjot

Olin nuori silloin kun maa alkoi vapista kylmä tuli metsiin ja kotiin, ovelle asti Näin isän katseen ja äidin hiljaiset kädet kun taivas musteni ja maa veti henkeään Talvi puri luita mutta sydän pysyi meillä oli maa ja meillä oli nimi Talven varjot, talven varjot ne jäivät muistiin Talven varjot, talven varjot ne eivät katoa Toverit kaatuivat lumi peitti kasvot Talven varjot, talven varjot me kannamme ne Muistan ne pojat joita ei enää tullut silmät kirkkaat kuin huhtikuun ensimmäinen vesi He makasivat hiljaa Suomen kuusien alla nuoria miehiä kaukaa tulleita En syytä heidän äitejään enkä heidän maitaan vain sitä hulluutta joka vei heidät tänne Meidän metsässä ei kysytty nimeä vain pakkanen puhui ja tykin ääni Talven varjot, talven varjot ne jäivät muistiin Talven varjot, talven varjot ne eivät katoa Toverit kaatuivat lumi peitti kasvot Talven varjot, talven varjot me kannamme ne Nyt olen vanha mies ja kädet tärisevät mutta muistan yhä kuinka maa pysyi pystyssä Kun maailma horjui reunalla tuhon me seisoimme yhdessä pakkasta vastaan Talven varjot, talven varjot ne jäivät muistiin Talven varjot, talven varjot ne eivät katoa Toverit kaatuivat lumi peitti kasvot Talven varjot, talven varjot me kannamme ne