[Intro] Se voi olla katastrofi entä jos en riitä? Oonko tehnyt jotain väärin? Miksi puhelin ei värise? [Verse 1] Luen meidän viimeisen viestin vaikka tiedän, mitä siinä lukee etsin rivien välistä jotain, mitä en ymmärrä Joten kirjoitan: Mitä sinulle kuuluu? Onko kaikki hyvin? Vastaa kun haluat Laitan puhelimen pois mut käsi hakeutuu näyttöön ennen kuin edes huomaan Miksi puhelin ei värise? Miksi täällä on niin hiljaista? [Chorus] Kaikki käden ulottuvilla, ei mitään kävelymatkan päässä. Voin tavoittaa yhdellä painalluksella, mutten pääse perille. Kaikki käden ulottuvilla, ei mitään kävelymatkan päässä. He ovat vain muutaman numeron päässä ja silti niin kaukana. [Verse 2] Voin kirjoittaa sen, mitä tunnen voin pyyhkiä ja kirjoittaa uudelleen mut kun joku istuu edessäni en tiedä, mitä sanoisin Joskus istun yksin ja mietin, mitä muille kuuluu joten lähetän viestin: Oletko kotona? Mitä sinulle kuuluu? Oonko tehnyt jotain? Pieniä kysymyksiä jotka oikeasti tarkoittavat: ootko vielä siinä mun rinnallani? [Verse 3] Ja kun puhelin yhtäkkiä värisee sydän hypähtää heti teeskentelen, ettei sillä ole väliä mut luen viestin saman tien Pieni näyttö valaisee huoneen ja huone tuntuu vähemmän tyhjältä joku vastasi joku ajatteli minua hetken Mut sitten todellisuus tulee kun näyttö ei ole välissä voin puhua melkein kaikesta paitsi siitä, millä on merkitystä [Chorus] Kaikki käden ulottuvilla, ei mitään kävelymatkan päässä. Voin tavoittaa yhdellä painalluksella, mutten pääse perille. Kaikki käden ulottuvilla, ei mitään kävelymatkan päässä. He ovat vain muutaman numeron päässä ja silti niin kaukana. [Verse 4] Voin kirjoittaa sen, mitä tunnen voin pyyhkiä ja kirjoittaa uudelleen mut kun he istuvat edessäni en tiedä, mistä aloittaa Voin puhua säästä jostain, mikä painaa heidän mieltään jostain aivan turhasta Voin kiertää kysymyksen vaihtaa nopeasti puheenaihetta voin kysyä, mitä heille kuuluu Ehkä silloin saan sanottua jotain mut kun katseemme kohtaavat kaikki tuntuu liian suurelta Tiedän tarkalleen, mitä halusin sanoa vielä hetki sitten sanat olivat mielessäni mut ne juuttuvat jonnekin sydämen ja suun väliin [Break] Minä voin— ... Minä voin puhua kaikesta. Mutta en tästä. [Verse 5] Joten kirjoitan sen myöhemmin kun he ovat jo lähteneet kokonaisia lauseita näytöllä joita en koskaan sanonut heille Kirjoitan: ”anteeksi” sitten poistan sen ehkä lähetän sydämen jonka annan sanoa loput puolestani ja painan lähetä Puhelin makaa vieressäni kuin ovi, jonka voisin avata mutten tiedä, uskallanko astua sen läpi [Bridge] Entä jos sanoisin, miten asiat oikeasti ovat? Entä jos lakkaisin tuomitsemasta itseäni? Jos lakkaisin piilottelemasta itseäni? Entä jos se ei olekaan vaarallista? Entä jos se, mitä pelkään on vain jotain, jonka minä itse ymmärrän? Mut peukaloni pysyy paikallaan ja näyttö hohtaa sinisenä maailma on kädessäni mutten tiedä, minne mennä [Final Verse] Voin kirjoittaa koko yön voin sanoa kaiken näytöllä mut kun he istuvat tässä vierelläni koko sisälläni muuttuu hiljaiseksi. [Final Chorus] Kaikki käden ulottuvilla, ei mitään kävelymatkan päässä. Ehkä kyse ei olekaan etäisyydestä ehkä minä vain pelkään. [Outro] Joten kysyn vielä kerran: Mitä sinulle kuuluu? Ja odotan. En värinää. Vaan vastausta.
