Tuli Elvis Mantaan kerran. Hän oli jälleen tiellä. Oli käynti suuren herran, kunnes Tiinan näki siellä. Elvis ja Tiina. Jo Elvis rakastui. Elvis ja Tiina. Hän Tiinaan ihastui. Rakkauden kahleet päälleen puki hän. Tiinasta löysi onnen, elämän. Saa Memfis jäädä taakse. Sitä kaipaa en. Jään tänne Tiinan luokse ja Putaan järvien. Elvis ja Tiina. Jo Elvis rakastui. Elvis ja Tiina. Hän Tiinaan ihastui. Rakkauden kahleet päälleen puki hän. Tiinasta löysi onnen, elämän. No, oishan Elvis kiva, mut Tiina sanoi ei. On Elvis toisen oma, ei kuulu rinnallein. Elvis ja Tiina. Jo Elvis rakastui. Elvis ja Tiina. Hän Tiinaan ihastui. Rakkauden kahleet päälleen puki hän. Tiinasta löysi onnen, elämän. Mutta vielä illoin Tiina kuuntelee Elvistä ja silloin haikeus koettelee. Elvis ja Tiina. Jo Elvis rakastui. Elvis ja Tiina. Hän Tiinaan ihastui. Rakkauden kahleet päälleen puki hän. Tiinasta löysi onnen, elämän.
