Hän astuu portaille yksin Vanhat villasukat jalassa Reikä kantapäässä... ajan kuluttama Mutta hän ei enää välitä siitä Lankaa kulunutta, elämän kuluttamaa Silmät katsoo kauas, sinne missä muut jo on Sormet tunnustelee reikää, tottumuksesta Ei se enää satu, ei se enää vaivaa Vielä on hetki aikaa jäljellä Vielä on hetki aikaa täällä Hän toistaa sen hiljaa itsekseen Kuin mantra, kuin lohtu, kuin valhe Vanha villasukka, reikä kantapäässä Vielä on hetki aikaa jäljellä Vanha villasukka, reikä kantapäässä Vielä on hetki aikaa jäljellä Lanka pitää, vaikka kuluu Lanka pitää, vaikka haalistuu Vielä on hetki aikaa täällä Vuodet ovat kutoneet hänestä tämän Joka päivä yksi silmukka lisää Ei kysytä, haluaako kulua näin Elämä ei odota vastausta Reikä kasvaa hiljaa, huomaamatta Ensin varvas näkyy, sitten kantapää Mutta sukka pysyy jalassa edelleen Eikä hän heitä sitä pois Vielä on hetki aikaa jäljellä Vielä on hetki aikaa täällä Hän toistaa sen hiljaa itsekseen Kuin mantra, kuin lohtu, kuin valhe Vanha villasukka, reikä kantapäässä Vielä on hetki aikaa jäljellä Vanha villasukka, reikä kantapäässä Vielä on hetki aikaa jäljellä Lanka pitää, vaikka kuluu Lanka pitää, vaikka haalistuu Vielä on hetki aikaa täällä Ei kukaan tule paikkaamaan Ei kukaan tule Vuodet ovat opettaneet sen jo Että jokainen reikä ja kaipuu on oma Kulunut ei tarkoita tarpeeton Kukaan ei ole Vanha ei tarkoita mennyttä Vielä on hetki aikaa jäljellä Vielä on aikaa jäljellä Vanha villasukka, reikä kantapäässä Vielä on hetki aikaa jäljellä Vanha villasukka, reikä kantapäässä Vielä on hetki aikaa jäljellä Lanka pitää, vaikka kuluu Lanka pitää, vaikka haalistuu Vielä on hetki aikaa täällä Vanha villasukka, reikä kantapäässä Vielä on hetki aikaa jäljellä Vanha villasukka, reikä kantapäässä Vielä on hetki aikaa jäljellä Lanka pitää, vaikka kuluu Lanka pitää, vaikka haalistuu Vielä on hetki aikaa täällä Vielä on hetki aikaa... Vielä on aikaa... Jäljellä...
0/500