Tien reunassa nyt lämmön haamu viivähtää – ei enää ääntä Kivun hetkessä ei aika varoittaa voi – rakkaus jäädyttää Tie ei valitse, vain kulkee – ja murskaa sen joka ei väistä Mikä on viisaus? Tuntee hetken ja päästää – vai pitää kiinni? Kissa, tuo mestari ei koskaan omistanut – ja silti rakas Auto jatkaa vain, ei se palaa suremaan – ihminen pysyy Kävelen yöhön, kannan häntä mielessä – muisto naukahtaa Kuolema ei vie, se näyttää mitä oli – kaikki katoaa Jos kärsimys on opettaja sielulle – olen oppinut Multa hiljenee, mutta tassun muoto jää sydämen pintaan
