Kalliolla kaaren kantaissa, ajan aaltojen asettuissa, Tuonen tuuli tuomisiaan, hiljaa huojuen huokailee. Sammalon siimeksessä, juurakon salaisuudessa, Muistain virrat vellovat, pohjattoman pyörteen sylissä. Kiertolaisen kutsusta, yön kamarista Maan emon povesta viriää! Sysi syöksyy syvyyksistä, luihin viiltäen Jokin ikivanha ilmestyy, Uutena nousevi, maailmaan murrtautuu! Soitannan sorea sointi, puun ikävöivä huokaus, Laulanta lempeä, yön loputtoman uumenista. Riimut riippuvat rivissä, oksan kaarella kätkössä, Viestit vierivät, aikain hämärästä häilyvästä. Kiertolaisen kutsusta, yön kamarista Maan emon povesta viriää! Sysi syöksyy syvyyksistä, luihin viiltäen Jokin ikivanha ilmestyy, Uutena nousevi, maailmaan murrtautuu! Tulikipunain kerässä, varjot vaeltavat vääntyillen, Tähtitaivaan alla tanssissa, aika katoaa. Sielun siivin liitävä, mennehen majoilla salaisilla, Yhtehys viriää, iäisyytehenkietoutuu. Kiertolaisen kutsusta, yön kamarista Maan emon povesta viriää! Sysi syöksyy syvyyksistä, luihin viiltäen Jokin ikivanha ilmestyy, Uutena nousevi, maailmaan murrtautuu! Hiljaista hiipuva hyssy, yön vetäytyessä hämärähän, Muistelo muassaan, povessa piilossa pysyvä. Aamuruskon aallossa, jokin kantaa salaisesti, Uuden kierron kehässä, väki viitoittaa.
