Hetki kutoutui hiljaa maailman säikeistä, kuin hohtava seitti aamukasteessa. Säie kosketti, toinen jäi ajatuksiin. Mietteistä syntyi haaveita, ja haaveista jotain, josta en enää halunnut päästää irti. [Pre-Chorus] Löysit oven, jonka olin pitänyt suljettuna. Tulit sen taakse, ja kohtalo päästi sinut sisään. Hiivit maailmaani. En edes huomannut, milloin olit jo täällä. Nyt asut jo sydämessäni. [Chorus] Meri siintää kaukaisuudessa, olet kuin usva aallon harjalla. Katse tutkii ulappaa, etsien tuttua horisonttia. Tuuli kuiskaa sanat korvaan, kuin olisit aivan lähellä. Yksi viesti, yksi lause — nostaa tunteet pintaan. [Verse 2] Päivä kulkee ympärilläni, mutta ajatukset palaavat samaan paikkaan. Yksi nimi ruudulla, ja koko maailma pysähtyy hetkeksi. Maailma pyörii samaan suuntaan, mutta jokin jää odottamaan. Kuin hento kosketus iholla, hiljaisuuskin värähtää. [Bridge] Aamun sarastus horisontissa, yön viimeinen varjo väistyy. Valo löytää tiensä sisään kuin pääskynen kylmään aamuun. Etäisyys ei vaikene, silti se ylittää meren kevein siivin. Sana kulkee yön halki — ja laskeutuu kuin se tuntisi jo tien. [Final Chorus] Meri siintää kaukaisuudessa, olet kuin usva aallon harjalla. Katse tutkii ulappaa, etsien tuttua horisonttia. Tuuli kuiskaa sanat korvaan, kuin olisit aivan lähellä. Yksi viesti, yksi lause — nostaa tunteet pintaan. Aamut alkavat erillään, mutta eivät enää tyhjinä. Jossain toisella puolella syttyy sama aurinko. Ja jos tämä on verkko, olen jo sen sisällä. Enkä halua pois. [Outro] Säie säikeeltä. Hiljaa. Jää.
