Pettymys laskeutuu kuin lumi Peittää kaiken mikä oli ennen Näyttää kaiken mitä on nyt Kauan sitten löysin rakkauden yössä Kuin tähti pimeässä, valo niin lumoava Sinun katseesi, se lupasi... tässä Vapauden, jonka olin kadottava Annoin sieluni, annoin sydämeni Uskoin että tämä oli lopultakin rakkautta Mutta aika kutoi... Kutoi verkkoaan Kutoi valhettaan Hiljaa, hellästi... rakkautta varoittamatta Ja minä hymyilin En nähnyt valhetta En tuntenut kuinka langat kiristyivät Ajan verkko, se vangitsee minut tänään Ajan pyörä pyörii, en pääse enää irti Rakkauteni sitoo minut jäämään Ihanasti, julmasti... ilman armoa Ajan verkko, se kutoo minut uneen Kutoo huomisen, joka ei päästä vapauteen Minä uskoin... minä uskoin tähän Uskoin tähän... VALHEESEEN (Valheeseen) Vuodet valuivat kuin vesi sormien läpi Joka aamu, sama lupaus, sama uni "Tämä muuttuu, tämä paranee" Rakkauden kaiku joka sanassani...kaiku sielussani Kaiku sielussani... "Tämä on vain unta" Sinä et kahlehdi, sinä vain olet Ja se riittää pitämään minut poissa totuudesta Ehkä huomenna löydän tien ulos (Tai ehkä en halua) Ja minä hymyilin Näin verkon mutta Kutsuin sitä rakkaudeksi Ajan verkko, se vangitsee minut tänään Ajan pyörä pyörii, en pääse enää irti Rakkauteni sitoo minut jäämään Ihanasti, julmasti... ilman armoa Ajan verkko, se kutoo minut uneen Kutoo huomisen, joka ei päästä vapauteen Minä uskoin, minä uskoin tähän Uskoin tähän... VALHEESEEN (Valheeseen) Onko tämä vankilani Vai ainoa paikka jossa vapaudun? Onko tämä tuskani Vai kaikki mitä minä rakastan? Aika hidastuu kun olet lähelläin Ja se tuntuu kuin vapaudelta (Mutta aika ei pysähdy koskaan) Se vain kietoo sinut... MURHEESEEN Ajan verkko, se pitää minut täällä Ajan pyörä pyörii, en pääse enää irti Rakkauteni sitoo minut tänne Kauniisti, julmasti, ilman armoa Ajan verkko, ei ole enää valhetta Ajan pyörä pyörii, ei ole totuutta Rakkauteni sitoo, ei ole enää rakkainta (On vain minä ja aina oleva) Ja minä jään Koska en osaa päästää irti Vain koska tämä on kaikkeni Mitä minulla on... (Murheeni... Tyhjyys...)
