Kun joulu saapuu, on booli jo valmis, sekaisin kaikki – kuin tonttujen permis! Pataan nyt heitetään ripaus iloa, ja kuohut saa höperöt suut nauramaan. On pohjana rauha, mut ei liian vakava, kun mausteeksi heitetään saaveittain naurua. Ja rusinat siellä kuin tontut ne pyörii, koko joukko jo boolimaljan ympärillä hyörii! Kun hörppäät, niin tunnet: tää leikki on villi, kuin pukki ois unohtanut vyönsä ja fillin. Mut booli se yhdistää, heikot se kaataa, nyt joukossa joku jo tanssimaan alkaa. Se antaa ja ottaa – ja joskus liikaa, kun serkkupoika keksii: “Lisätään viinaa!” Mut pääasia tässä on tunnelma suuri, ei booli, vaan seura – ja tonttujen muuri. Joulubooli on joulun tähti, ei haittaa, jos joku jo pataan pulahti! Nauru vaan soi, hyräillä voi, ja kohta taas kuppia kaikki jo joi. Kun joulu on ohi, jää tyhjä pata vielä, mut muistot ja naurut jäävät elämään siellä. Ensi vuonna taas käytetään boolimaljaa, kaadetaan rakkautta ja nauru raikaa!
