En tätä aloittanut... Terävä kieleni se puukottaa sanoilla jotka sieluun osuu ja jää Ei lohduta, ei pakopaikkaa, vain viilto joka syvemmälle painaa Verbaalisesti viillot syvemmät saat Ei armoa – ei Ei mitään rajaa Niin käy kun mulle alat Kylmä kuin teräs mun lauseeni on, ne uppoaa kalloon ja pääs sisällä kaikuu Et pääse karkuun, et pääse pakoon Verbaalisesti viillot syvemmät saat Ei armoa – ei Ei mitään rajaa. Niin käy kun mulle alat Sanat on veitsiä, ne leikkaa ja raastaa Totuus paljastaa sen mitä pelkäät Ei väkivallalle myös henkiselle, manipuloinnille Mut älä mulle ala Verbaalisesti viillot syvemmät saat Ei armoa – ei Ei mitään rajaa Niin käy kun mulle alat
