Mies kulkee metsän suonilla kengät märkinä sammalesta Hän nostaa katseensa taivaaseen ja hengittää yön hopeaa Revontulet kuin hiljaiset liekit värittävät hangen vihreäksi Puut seisovat kuin vanhat vartijat ja kuiskaavat hänestä mitään Hän antaa unien nousta kuin linnut kohti pohjoista Jokainen askel maasta irtoaa jokainen ajatus lentää Lennä, unelma, lennä revontulten yli Lennä, unelma, lennä kohti tähtiä Metsä jää tänne mutta sydän ei jää Lennä, unelma, lennä minunkin puolestani Metsän henget seuraavat kaukaa silmät kuin kuun vetiset lammet Ne tuntevat ihmisen kaipuun sen painon ja palavan nälän Ne tahtoisivat kävellä mukana varjot paljain jaloin lumessa Mutta niille maa on aina raja eikä taivas avaudu Siksi ne jäävät hiljaa kuuntelemaan askelten ääntä Kun kuolevainen kohottaa päänsä ja katsoo yötä pidemmälle Lennä, unelma, lennä revontulten yli Lennä, unelma, lennä kohti tähtiä Metsä jää tänne mutta sydän ei jää Lennä, unelma, lennä minunkin puolestani Jos minä en voi päästä irti tästä juuresta anna minun silti nähdä sinun valosi Ja jos hengetkin vain vartioi sitä ovea jota ei ole meidän onni on yhdessä katsoa kauas Lennä, unelma, lennä revontulten yli Lennä, unelma, lennä kohti tähtiä Metsä jää tänne mutta sydän ei jää Lennä, unelma, lennä minunkin puolestani
