Uusi vuosi, keikari

Esiin astuu tuo keikari, Taas paljon lupaa, tuo huijari. Se sotaa tuo, tauteja, kurjuutta. Se rikkaille lisää tuo rikkautta, ei köyhille muuta kuin puutetta. Mitä minulle tuo, sitä tiedä en. Nähdä helppo on tila toisien. Mutta nuorru en. Minä vanhenen. Ehkä lisääntyy määrä kremppojen. Mutta valitanko? En, en, en. Me kuulumme seuraan voittajien. Tuskin nälkään kuolemme kadulle. Eivät kranaatit tipahda niskaamme. Toki jonoja on meillä polille. Mutta kyllä me sinne pääsemme. Ja suku ja ystävät turvassa saavat peittonsa alla nukkua. Jos nälkää tuntevat vatsassa, saavat suolensa mutkaan murua. Siksi pelkää en tätä keikaria. Se saa vuorollaan esiin astua. Mutta autetaan kuitenkin toisia, joille vuosi ei ole niin suotuisa. Mitä minulle tuo, sitä tiedä en. Nähdä helppo on tila toisien. Mutta nuorru en. Minä vanhenen. Ehkä lisääntyy määrä kremppojen. Mutta valitanko? En, en, en. Me kuulumme seuraan voittajien.