Kun pörssi taas vähän värähtää, ja punaiseksi käy, mä avaan Nordnetin uudestaan, ei paniikkia näy. Faija siellä jo saarnaa, kuin tietäisi huomisen: “Ei pohjia tarvitse arvailla, osta maailma kerrakseen.” Kuuntelen Faijaa, kun se puhuu VGLA:sta. Kuuntelen Faijaa, ei se innostu treidaajasta. Se sanoo: “Osta, holdaa, anna vuosien kuljettaa.” Kuuntelen Faijaa, ja painan taas ‘osta’ vaan. Kun naapuri löytää raketin, joka tuplaa yhdessä yössä, mä mietin jo samaa peliliikettä, mut Faija pitää mut työssä. “Älä juokse kuuman perässä, älä veivaa ees takaisin. Kun koko maailma omistat, voit mennä vaikka nukkumaan.” Kuuntelen Faijaa, kun se puhuu VGLA:sta. Kuuntelen Faijaa, ei se välitä FOMOsta. Se sanoo: “Osta, holdaa, ja kuukausittain lisää.” Kuuntelen Faijaa, kun muu maailma hötkyilee lisää. Ja jos jonain mustana maanantaina salkku putoaa kymmenen pinnaa, Faija nostaa kahvikuppiaan: “Poika — nythän tätä saa halvemmalla hintaa.” Ei kristallipalloa pöydällä, ei kynttilöiden tulkintaa. Vain VGLA, pitkä horisontti ja korkoa korolle -julistusta. Kuuntelen Faijaa, VGLA:n apostolia. Kuuntelen Faijaa, kun muut etsii seuraavaa Nvidiaa. Se sanoo: “Osta, holdaa, älä kurssia joka päivä tuijota.” Kuuntelen Faijaa — ja taas meni palkasta siivu VGLA:han.
