(Verse 1) Mä suljen silmät, yritän taas palata Siihen hetkeen, jota en saa kadottaa Sun kasvojen piirteet, mä niitä metsästän Mutta pimeys vain peittää, ja mä menetän Sun äänesi on kaiku, joka hiljenee Yritän pitää kiinni, mut se sormien välistä liukenee Ja mä pelkään sitä päivää, kun en sua enää muistakkaan Kun susta tulee vain nimi, jota en enää lausua osaa. (Verse 2) Sun paita tuolilla on enää pelkkä aave, se on vain kangasta, tyhjäksi jäänyt haave. Mä selaan kuvia, mutta ne on vieraita kasvoja Vain pikseleitä, jotka ei enää kerro tarinoita Ystävät sanoo: "aika parantaa", ei ne ymmärrä Että jokainen päivä on askel lähemmäs hämärää Sitä hetkeä, kun en enää muista sun nimeäsikään Ja sä muutut vain tarinaks, jota en osaa kertoa enää. (Chorus) Tää ikävä on haamu, joka mun sängyssä nukkuu Se käyttää sun vaatteita, se sun äänelläsi puhuu Ja vaikka maailma meidät nyt erottaa, Sun muistosi on ainoa, mitä en saa kadottaa. Ja se on asia, joka mut lopulta hajottaa. (Bridge) Ja mä mietin, jos sä katoat mun mielestäni kokonaan, niin kuka mä oon ilman meidän yhteistä tarinaa? On vain valokuvia, jotka ei enää tunnu yhtään miltään, ja ihminen, joka ei oo enää varma yhtään mistään. (Chorus) Tää ikävä on haamu, joka mun sängyssä nukkuu Se käyttää sun vaatteita, se sun äänelläsi puhuu Ja vaikka maailma meidät nyt erottaa, Sun muistosi on ainoa, mitä en saa kadottaa. Ja se on asia, joka mut lopulta hajottaa.
