Kun ensimmäinen tuuli osui kasvoille, se kertoi tarinoita, joita en vielä ymmärtänyt Kädet hapuilivat vapauden rajoja, ja maailmassa kaikki oli liian suurta Nämä vuodet ovat piirtäneet kehykset, juuret kasvaneet syvemmälle maahan Silti jokainen huuto ja hiljaisuus, on jättänyt jäljensä minuuteen On olemassa hetkiä, jotka murenevat sormiin, kuin vanhan talon seinät ajan kuluttamina Eteen tulee ovia, joista en halunnut astua, mut jokin sisällä pakotti jatkamaan Säännöt, jotka kerran sitovat, alkavat hajoilla, ja omat käskyt kuuluvat kauempaa Oppiminen ei ole ollut helppoa, mutta jokaisessa virheessä on asunut totuus Aamu toisensa jälkeen, näkee taivaan erivärisenä Eilinen ei enää käsittele huomista, mutta se muistuttaa menneistä valinnoista On olemassa hetkiä, jotka murenevat sormiin, kuin vanhan talon seinät ajan kuluttamina Eteen tulee ovia, joista en halunnut astua, mut jokin sisällä pakotti jatkamaan Käytävät johtavat sinne, minne en koskaan suunnitellut Ajatusten paino muuttaa maiseman muotoa Ja siellä, jossain kaukana, näen kuvan, joka on liian tuttu ollakseen vieras On olemassa hetkiä, jotka murenevat sormiin, kuin vanhan talon seinät ajan kuluttamina Eteen tulee ovia, joista en halunnut astua, mut jokin sisällä pakotti jatkamaan Kaikki päättyy aikanaan, mutta jäljelle jää jotakin Ei sanoja, vaan tunteita, jotka kertovat siitä, että elämä ei ollut turhaa, vaikka se kulutti, ja jokainen hetki oli oma oppituntinsa
