Kuja. Viha. Yö. Ei armoa. Ei pelkoa Yön Susi... varjossa hiljaa odottaa Kujat tuntee ja ne hänet myös tuntevat Syntien taakka harteilla, sen kitkerä maku Ei valinnut tätä, raivo vain kasvaa Susi kulkee, synkässä kaupungissa Köyhät tallotaan, petoksen verkossa Hän vaanii, aina valmiina Silmät hämärässä, käsi veitsen terällä Ei laki suojaa, usko on menetetty Ei jumala kuule, jumala häpäisty Yön Susi on oikean ja väärän nähny Ero on himmeä kuin varkaan lyhty Veri veitsen terällä Veri uhrin... kaulalla Ei katumusta, vain teko Uusi ruumis likaojassa Kaupunki ei kysy miksi Kaupunki ei välitä Ei välitä Hän ei ole sankari Hän on mitä petos loi Kerjäläinen saa leipänsä Lapsi pääsee kotiinsa Veitsi vaatii hintansa Sen jota kukaan muu ei... tuomitse Varjot nielevät hänet kokonaan Ei paluuta, ei lepoa koskaan Raivo... kasvaa jokaisen teon jälkeen Taistelu jatkuu, se on pakko viedä päätökseen Korruptoitunut valta, petturi Yksi kerrallaan, hiljaa, kaatuu Yön Susi voittaa, peturit häviää Samat synnit, eri nimet Murha. Viha. Kuolo. Yön Susi katsoo varjoista Kaupunki nukkuu Kaupunki ei tiedä
