[Verse] Kaidallatiellä pimeä ja valo aamu iskee likaisen ikkunan läpi Mieli musta, mutta jalat vie vielä tämän yhden päivän [Verse] Tämä kaikki jää tänne hallin seinät, pölyn, metelin Mutta niin kauan kun olen tässä otan sen minkä jaksan kantaa [Verse] Miehiä kaatunut kymmenen ja meistä puhutaan kuin numeroista Aika näyttää, mutta tänäänkin joku pysyy pystyssä väkisin [Chorus] Hei äiti, muistatko sen paikan missä yö ei päästänyt irti Kuolleet pojat kuiskaa nimeni ja huone menee kylmäksi [Verse] Pään sisällä käy sama ääni päälle, pois, päälle, pois Olen vanki omassa ruumissa ja väsyttää niin et sattuu [Chorus] Hei äiti, muistatko sen paikan missä yö ei päästänyt irti Kuolleet pojat kuiskaa nimeni ja huone menee kylmäksi [Bridge] Kun sirkkeli huutaa, en saa itseäni kiinni kahvikuppi jäähtyy hallin reunalla Jos joskus pääsen tästä ulos menen kotiin ja suljen oven SEISAKKIHOMMIA Työmies taas puristaa hammasta, palkka ei riitä edes tupakkaan. Työkalut on loppu, koneetkin seisoo, ja päivä valuu harmaampaan. Seisakissa mies ei naura, vain odottaa että ilta tulee. Kuulokkeet huutaa, kipu kiertää, ja joku käskee: jatka, kyllä se menee. Yhtiön miehet seisoo lämpimässä, he vilkaisee ja kääntyy pois. Meille jää vaan liituinen pöly, ja ruoste joka sormiin soi. Työmies taas puristaa hammasta, palkka ei riitä edes tupakkaan. Työkalut on loppu, koneetkin seisoo, ja päivä valuu harmaampaan. Puikko palaa kiinni teräkseen, maskin takana hengitys sakkaa. Apumies tuijottaa tyhjää lattiaa, ei tässä kukaan oikein jaksa. Yhtiön miehet seisoo lämpimässä, he vilkaisee ja kääntyy pois. Meille jää vaan liituinen pöly, ja ruoste joka sormiin soi. Työmies taas puristaa hammasta, palkka ei riitä edes tupakkaan. Työkalut on loppu, koneetkin seisoo, ja päivä valuu harmaampaan. Työmies taas puristaa hammasta, työkaveritkin kankeita
