Musta virta, vaskensa valaa, vaipuu kohti katedraalia Vuorten vaiti, kiveen kaluttu, kaikuakaan tuuli ei kaiverra Karjan kulku, kavion kalkke, katse kalvas, nimeä vailla Sieluton summa, lihan laulu, mykkyyden ikuinen valta He ovat pelkoni, pimeän perintö, vereni virta maan alla Sulhaseni siinä, alttarilla odottaa Yön ydin, maan kaiku! Nain teidät, kansa nimetön, sanalla särkymättömällä! Juokaa varjoni, vannokaa valani, syökää syvin hiljaisuuteni! Liittomme on sinetti, pimeän sarastus! Ei päivää, ei huomista, vain alttari ja uhri! Laahus yöstä, lanka pimeästä, polun peittää, alleen nielee Hiukseni hiljaa, sun syleilyyn, katseessani kalvas kekäle Nousen kivelle, kansan kaarteeseen, kasvojensa eteen En tullut anomaan, en kumartamaan, tulin solmimaan siteen, sammuttamaan valon valheen Yön ydin, maan kaiku! Nain teidät, kansa nimetön, sanalla särkymättömällä! Juokaa varjoni, vannokaa valani, syökää syvin hiljaisuuteni! Liittomme on sinetti, pimeän sarastus! Ei päivää, ei huomista, vain alttari ja uhri! Kuun kalpeille kasvoille verihuntu Jäätykööt joet, sammukoot tulet Ääneni on rauta, laki tämän maan Tahtoni takoo mustan auringon Kumartakaa, katsokaa, uuteen syntykää Yön ydin, maan kaiku! Nain teidät, kansa nimetön, sanalla särkymättömällä! Juokaa varjoni, vannokaa valani, syökää syvin hiljaisuuteni! Liittomme on sinetti, pimeän sarastus! Ei päivää, ei huomista, vain alttari ja uhri!
