Yksin istun nojatuolissa lasissa makea viini. Aivan yksin olen talossa. Katselen pikariini. Yksin katson takkatuleeni. Joulu ilman ystäviä. Vaivun omaan uneeni, Kuvia uneksin eläviä. En tahdo lahjoja uusia, väkinäisiä hymyjä, kullattuja kuusia, kaikenlaisia helyjä. Mutta kättä hellää kaipaan omaan käteheni, joka veisi minut aikaan oman lapsuuteni. Silmät kiinni silloin painuvat Kuvia edessä kulkee. Olen lapsi, avaan lahjoja. äitini syliinsä sulkee. Olen täynnä sitä tunnetta, onnea puhdasta joulun. Milloin taika joulun katosi, lahjojen, herkkujen, laulun? En tahdo lahjoja uusia, väkinäisiä hymyjä, kullattuja kuusia, kaikenlaisia helyjä. Mutta kättä hellää kaipaan omaan käteheni, joka veisi minut aikaan oman lapsuuteni. En mä kaipaa joulun hälinää. Rakkautta puhdasta kaipaan. En kaipaa sataa ystävää, vain yhtä jos pyytää mä saan. En tahdo lahjoja uusia, väkinäisiä hymyjä, kullattuja kuusia, kaikenlaisia helyjä. Mutta kättä hellää kaipaan omaan käteheni, joka veisi minut aikaan oman lapsuuteni.
