Kadun kulma hiljainen kai salaisuuksia pitää Pieni kahvila vuosien takaa sukeltaa hiljaisuuttaan Ikkunat pölyssä ja kyltti haalistuen, se maistaa aikaa, joka katoaa uneen Suljettu toistaiseksi, kuiskasi tuo ovi Mysteeri jää ilmaan, kuin ajan pinnassa huomaamaton lovi Kukapa muistaa kahvin ja naurun kaiun Tuuli vie muistot, kuin lehdet ajan lohdun Aamun valo siihen kulmaan joskus vielä heijastaa Missä istuivat varjot, joista ajan virta muistuttaa Kaupungin vanhimmat puhuvat kuiskauksin Menivätkö vuodet tarinoihin hiljaisiin? Suljettu toistaiseksi, kuiskasi tuo ovi Mysteeri jää ilmaan, kuin ajan pinnassa huomaamaton lovi Kukapa muistaa kahvin ja naurun kaiun Tuuli vie muistot, kuin lehdet ajan lohdun Hylätty paikka, mutta elää ajatuksin Kuin kadonnut ystävä, jonka muistat painautuvan syliin Pöly ja aika tahdittavat sen tahtia Mut sydämissä elää sen ainoa ääni, kunnia Suljettu toistaiseksi, kuiskasi tuo ovi Mysteeri jää ilmaan, kuin ajan pinnassa huomaamaton lovi Kukapa muistaa kahvin ja naurun kaiun Tuuli vie muistot, kuin lehdet ajan lohdun
