[Verse 1] Ensimmäiset pisarat, hajuton hiljaisuus. Tuli on poissa, mutta ilma on raskas. Maa on yhä lämmin tuhkan alta, ja minä seison siinä – en valmiina, mutta paikalla. [Chorus] Sade ei kysy, se vain tulee. Se tietää, mihin sattuu, eikä silti säästä. Ei lohduta, ei lupaa mitään – mutta puhdistaa kaiken näkyviin. [Verse 2] Vesi valuu kasvoille, kuin jonkun toisen itku. En itke, mutta annan sen tapahtua. Se huuhtoo pois kerroksia, ja jokainen pisara sanoo] olet yhä tässä. [Chorus] Sade ei kysy, se vain tulee. Se tietää, mihin sattuu, eikä silti säästä. Ei lohduta, ei lupaa mitään – mutta puhdistaa kaiken näkyviin. [Bridge] Tuhka liukuu veteen, hitaasti. Painavat ajatukset katoavat mutaan. Sade jatkuu – ei loppuakseen, vaan kunnes hengitys on taas oma. [Chorus] Sade ei kysy, se vain tulee. Ei sääli, ei vihaa – vain on. Se ei lupaa parempaa, mutta tekee tilaa sille. [Outro] Ja kun sade vihdoin taukoaa, on hiljaista – mutta puhdasta. Minä hengitän. Kaikki musta on poissa.
