[Verse 1] Hän auttoi aina muita, kantoi toisten murheet pois, kuunteli ystävällisesti, aina “kyllä”, aina “vois”. Nyt peiliin katsoo hiljaa, nauraa vähän, sanoen: miksi nuori mies luulee, että tietää hän kaiken? [Pre-Chorus] Ja kun hän kysyy rauhassa, ei huutaen, ei uhaten, ei kuuntele mies häntä, hän kylmän saa katseen. [Chorus] He eivät tiedä, mitä he tekevät (hei hei) he eivät tiedä, mitä he tekevät (na na na) Kyllä hän sen näkee, katseen takaa heti. He eivät tiedä, mitä he tekevät (he eivät tiedä) [Verse 2] Lääkärissä ei katso silmiin nuori mies ja kiireinen: “vain viikko lomaa riittää” sanoo ääni ylhäinen. “Minä olen väsynyt, ei tämä ole pientä vaan”, hän kysyy niin kuin ihminen, saa uhkauksen tilalle vaan. [Pre-Chorus] Ja käytävässä kaikuu askeleensa rauhalliset. Ei hän tullut kinastelemaan, vain apua saamaan itselleen. [Chorus] He eivät tiedä, mitä he tekevät (hei hei) he eivät tiedä, mitä he tekevät (na na na) Kyllä hän sen näkee, katseen takaa heti. He eivät tiedä, mitä he tekevät (he eivät tiedä) [Verse 3] Ikkunan alla trimmeri syö voikukat kerrallaan. Nurmikko on keltainen kuin väärin tehty juhannusmaa. Ja toinen leikkaa pensaan neliskanttiseksi taas, kuin luonto ois ruutupaperi ja järki vain aivan turhuutta. [Bridge] Isännöitsijä hymyilee: “Siistimpää ja viihtyisää.” Mutta hän näkee, miten kauneus on aina vähän vähempänä. Hän hyräilee läpi päivän, pieni hymy huulillaan, kun joku kutsuu kuria, hän vastaa katseellaan. [Chorus] He eivät tiedä, mitä he tekevät (hei hei) he eivät tiedä, mitä he tekevät (na na na) Kyllä hän sen näkee, katseen takaa heti. He eivät tiedä, mitä he tekevät (he eivät tiedä) [Outro] Hän hyräilee sen hiljaa, ei se ole katkeraa. Se on vanhan naisen viisaus: “katsos, jatkuu elämä vaan.”
