Taisteli mielessä varjojen soturit Ei tietä ulos näe piiritetty viattomuuttaan Ovet kiinni, kaikkoaa toivo mielessä Hulluus vierailee kutsumatta luonaan Kadulla kulkeva varjo menneisyyden Kuiskaukset kuulee vaikka hiljaa kuljen Pillereitä kaapissa neljätoista hyllyä Se ihminen meni syvälle kohti... Se ihminen meni psykoosiin Maailma mustavalkoinen hajosi Huutaa hiljaa pimeydessä yksin Se ihminen menetti sielunsa Heijastuksia kasvoilla, tuntematon Ulos ei pääse labyrinttiin eksynyt Todellisuus muuttuu liian nopeaan Ajatus katoaa menneisiin pelkoihin Silitykset muuttuu ikuisiksi arviksi Muistot menneistä hälvenee Peilit huutaa omaan maailmaansa Mielen rakenteet vihdoin sortuu Harmaat seinät koko huoneessa huutaa Vapaus kai ikuinen harha unelma Pakkopaidan ote tiukkenee yössä Tämä katu on ikuinen loukku Se ihminen meni psykoosiin Maailma mustavalkoinen hajosi Huutaa hiljaa pimeydessä yksin Se ihminen menetti sielunsa Heijastuksia kasvoilla, tuntematon Ulos ei pääse labyrinttiin eksynyt