Taloa pientä männyt reunustavat - piipusta nousee savukiemurat. Nainen aamun valoon heräilee. Kahvin höyry nousee hiljalleen. Hän on Lady Talvijärven tään, nauru sydämen soi äänessään. Ruokkii varpuset nuo kuin ne omiaan ois'. Kaikille luonnon rauhan hän sois'. Ruoka keittiössään valmistuu, metsä sydämessään. Hymyilee hän linnut kun portaillaan siemenet nokkien käyvät helmoissaan. Järveltä kettu tuijottaa. Varjoissa peura hiljaa odottaa. Hän on Lady Talvijärven tään, nauru sydämen soi äänessään. Ruokkii varpuset nuo kuin ne omiaan ois'. Kaikille luonnon rauhan hän sois'. Herkut keittiössään valmistuu, metsä sydämessään. Vilahduksen näet kuusten suurten lomasta; on hiippalakki sekä lapanen. Hän naurahtaa, sanoo itsekseen: "Menehän ystäväin, vie mun terveiset!" Hämärään siniseen hän jää. Kynttilät saa hohtaa nyt kultaa. Hyräilee laulun hän tutun tään, kun eläimet metsään myös rauhaan jää.
