Song Cover Image

Kanteleen Kutsu

[Intro] (Hiljainen kantele, tuulen huminaa, korpin ääni kaukaa.) [Säkeistö 1] Koivun varjo, järven ranta, aamu nousee usvasta. Paljain jaloin kuljen hiljaa, metsä lausuu nimeä. Kaste helmin kengät kastuu, sammal peittää polkuain. Vanha honka vartioikoon, kun kuljen korpimaille. [Kertosäe] Laula, kannel, laula vielä, metsän vanha sydän soi. Tuuli kantaa sanat kauas, järvi vastaa laulullaan. Maa on minun, minä maan. Juuret syvällä povessaan. Niin kauan kuin metsä hengittää, ei laulu koskaan kuole. [Säkeistö 2] Kuusen oksa päätä kummaa, tervehtii se kulkijaa. Korpi tuntee jokaisenkin, joka astuu hiljaisnaan. Kivet kantaa esi-isät, vedet vanhat muistot myös. Tulen loimu yön sylissä, taivas täynnä tähtiä. [Väliosa] Oi emoni, metsän henki, anna voimaa lauluun nyt. Oi isäni, vanha taivas, johda kulkua hiljaa. Kanteleeni kielet soikoot, niin kuin soivat ennenkin. [Kertosäe] Laula, kannel, laula vielä, kuu jo nousee hongiston. Jokainen sävel kantakohon esi-isien äänen. Laula metsä, laula maa, laula virta, laula taa. Yksi olen luonnon kanssa, ikuinen sen laulaja. [Outro] (Pitkä kanteleimprovisaatio, naisääni hyräilee ilman sanoja, tuuli, puro ja kaukainen susien ulvonta.)