[intro] [verse] Suuren kaupungin äänet ja valot Sen loputtomat jonot ja kerrostalot Ei enää puhutellu mua ollenkaan Pysähdyin sydäntäni kuuntelemaan [verse] Kun katsoin pelkkiä kuoria ympärillä Ihmiset söi mun sielun pelkillä silmillä Tahdoin nähdä taas elonmerkkejä Enkä ainoastaan unelmien häiveitä [chorus] Tungoksen keskellä, ei omaa varjoa mitään ei sellainen elämä enää tarjoa Miksi tahtoisin rämpiä betonikengät jaloissa Kiire jäi pois, kun osasin pysähtyä ajoissa [verse] Porvoon jälkeen ahdistus alkoi helpottaa Kymenlaakson tyyneys nykyään rentouttaa On kivaa taas löytää värit syksystäkin Menneet on menneitä ihan syystäkin [chorus] Tungoksen keskellä, ei omaa varjoa mitään ei sellainen elämä enää tarjoa Miksi tahtoisin rämpiä betonikengät jaloissa Kiire jäi pois, kun osasin pysähtyä ajoissa
