Lumi sulaa hiljalleen kura vedeksi Koivu seisoo valkeana, alastomana odottaen Mustarastas nousee sen oksalle hiljaa Ja laulaa surunsa talven haudalle Kylmä maa muistaa vielä jään Mutta siemen tietää mitä tulee Mustarastas laulaa kevään saapuneeksi Sen ääni nousee joen jään muistoksi Valkovuokot puhkeaa lämmössä auringon Kaipaus elää siellä missä muisto nukkuu Kaipaus elää siellä missä muisto nukkuu Yöttömän yön valossa vaalea huntu Lepää metsän harteilla kuin kauan sitten Missä sinä olet tänä keväänä Kun mustarastas laulaa sinun nimeäsi Mustarastas laulaa kevään saapuneeksi Sen ääni nousee joen jään muistoksi Valkovuokot puhkeaa lämmössä auringon Kaipaus elää siellä missä muisto nukkuu Kaipaus elää siellä missä muisto nukkuu Maa ei muista kaikkia nimiä Mutta kevät palaa silti joka vuosi Sinäkin olet jossakin kuin valkovuokko Nukkunut maan alla odottaen uutta elämää Mustarastas laulaa... se tietää Se on laulanut tässä jo ennenkin Kevät saapui, kaipaus jäi Mustarastas laulaa aina uudestaan Kevät saapui, kaipaus jäi Kaipaus jäi Vain... kaipaus... jäi...
0/500