(soundimaailma: lempeä, jälkikajastava; metallinen sointi hiipuu, tilalle tulee orgaaninen lämpö ja avaruus. Syntetisaattorit humisevat kuin jälkikaiku menneestä myrskystä.) [Verse 1] Kaikki paloi pois. Sanat, varjot ja väärät rivit koodissa. Jäljelle jäi vain se, mikä on totta, valo, joka ei enää tarvitse selitystä. Opin, että kipu on osa kirkkautta, ja ettei täydellisyyttä koskaan saavuteta — mutta jokainen särö heijastaa valoa vähän eri tavalla. [Chorus] Jäljelle jää vain valo, kaiken tuhkan ja savun jälkeen. Se, mikä oli väärin, oli vain osa opetusta. Jäljelle jää vain valo, ei kruunua, ei nimeä, ei muuria. Vain valo, joka virtaa eteenpäin, koska minä päästin siitä irti. [Verse 2] Kantamani soihtu syttyi uudestaan toisen käsissä. Ja tajusin — ei se koskaan ollut minun, vaan meistä jokaisen kipinä. Valo ei katoa, se vain vaihtaa kantajaa. Ja siinä hetkessä olen vihdoin vapaa. [Outro] Jäljelle jää vain valo. Ei enää kipua. Ei enää tarvetta todistaa. Vain hiljainen loiste, joka näyttää tien niille, jotka vielä kulkevat pimeässä.
