[Verse 1] Puu seisoo yhä, juuret syvällä, ja oksat kantavat kaiken, mitä on syntynyt. Sen latvassa laulan – ei pakoon, vaan omaksi äänekseni. [Chorus] Kukoistan, vaikka maailma on arvaamaton. Olen nähnyt tuulen, tulen ja sateen, ja silti, silti minä kasvan. Tässä on minun paikkani. [Verse 2] Pieni lintu, joka ei osannut lentää, on nyt korkealla, itse rakentamassaan pesässä. Ei siksi, että tie olisi ollut helppo, vaan koska uskalsin olla se, joka olin. [Chorus] Kukoistan, vaikka maailma on arvaamaton. Olen nähnyt tuulen, tulen ja sateen, ja silti, silti minä kasvan. Tässä on minun paikkani. [Bridge] Kaikki muuttui, ja silti jokin minussa säilyi. Nyt se saa näkyä, ei enää varoen. [Outro] Kukan tavoin käännyn kohti valoa. En tarvitse lupaa enää. Minä kukoistan.
