Syreenipensaiden varjossa hän istuu jälleen Silmät kiinni, korvat suljettu tältä maailmalta Talon seinien läpi kuuluu tuttuja sora ääniä Mutta ne eivät löydä tietä hänen maailmaansa Hän rakentaa muurin sanoista joita ei halua kuulla Maalaa taivaan värein joita kukaan muu ei kaipaa Siellä kukaan ei itke, kukaan kanna ei surua Siellä hänellä on rauha, omassa hiljaisuudessaan Ja maailma huutaa hänen nimensä Mutta hän on jo kaukana, kaukana Niin kaukana… *"Kaikki on hyvin,"* kuiskaa tuuli hänen korvaansa *"Kaikki on hyvin,"* lupaa varjo syreenien alla Hän uskoo sen, koska siihen täytyy uskoa Hän uskoo sen, vaikka kukaan muu ei usko Kotona seinät ovat hiljaa eri tavalla Kuin ennen, mutta hän ei katso taaksepäin Hänen maailmassaan ei ole selittämätöntä surua Vain syreenin kukkien tuoksu Joka on portti hänen maailmaansa Hän tietää jotain, hän ei luota kehenkään Se pieni kipu sydämessä joka ei katoa Mutta hän peittää sen tarinoilla Niin syvälle ettei itse enää löydä sitä Ja maailma huutaa hänen nimensä Mutta hän on jo kaukana, kaukana Niin kaukana… *"Kaikki on hyvin,"* kuiskaa tuuli hänen korvaansa *"Kaikki on hyvin,"* lupaa varjo syreenien alla Hän uskoo sen, koska siihen täytyy uskoa Hän uskoo sen, vaikka kukaan muu ei usko Ehkä huomenna on erilaista Ehkä huomenna he nauravat taas Ehkä hän herää ja kaikki on kuin ennen Ehkä… *"Kaikki on hyvin,"* kuiskaa tuuli hänen korvaansa *"Kaikki on hyvin,"* lupaa varjo syreenien alla Hän uskoo sen, koska siihen täytyy uskoa Hän uskoo sen …vaikka kukaan muu ei usko
