Ilma painaa enemmän kuin pitäisi Askeleet osuu maahan, mutta ei kanna sua eteenpäin Värit haalenee ilman syytä, kuin maailma pidättäisi hengitystään Äänet kaikuu kaukaa, mutta yksikään ei kutsu nimeäsi Kätesi vielä kirjoittaa, suusi muodostaa oikeat sanat, mutta sisällä kaikuu vain ontto lyönti Kävelet huoneiden halki huomaamatta ovia Ihosi kiristyy kuin lyöntiä odottaen, lihakset kantaa jännitystä, jonka alkua et muista Ilma maistuu metallilta keuhkoihin asti Jopa hiljaisuus painaa kovempaa kuin ennen Ulkopuolelta mikään ei näytä särkyneeltä Mutta syvällä sisällä pienet halkeamat hiipii ulospäin, piirtäen antautumisen karttaa, jonka vain sinä voit lukea Ja silti jatkat liikettä, sillä jos pysähtyisit, halkeamat alkaisivat puhua
