Kolme itkevää loista

Taas luuri soi ja mä tsiigaan jo kuka siel on Se on Rane, se anarkisti, perse homeessa ja rahaton Mä painan duunii ja skruudaan halvinta pastaa Samal ku Rane mädättää mun soffaa ja haisee paskalta Hän on niin vitun periaatteellinen, ei osallistu riistoon Paitsi mun jääkaapin kautta, se on osa sen protesti-ilmiöön Hän dumaa mulle, miten tää on "poliittinen teko" Ja miten mun velvollisuus on pulittaa sen vitun viis gee -verkko Koska vallankumous vaatii nettiyhteyden, jolla runkata Ja mun elämä on se, mitä pitää verottaa Seuraavaks biilaa Luna, se taiteilija, sielu herkkä kuin perhonen Ei voi tehä duunii, se olis liian kauheeta, voi vitun sentään Hänen "visionsa" on niin puhdas, ettei sitä voi tahrata Ja inspiraatio vaatii lattea, jonka minä saan kustantaa Se räkii kolme viivaa kankaalle ja kutsuu sitä "tuskan anatomiaksi" Ja mä maksan sen vuokran, ettei sen olematon nerous mee ihan hukkaan Se selittää, että mun roposet on "investointi kulttuuriin" Ja että mä oon sen mesenaatti, sen vitun elämän eliksiiri Ja vihdoin Valo, se guru, niin vitun valaistunu Että maallinen mammona on siltä jo kadonnu Hänelle fyrkka on "energiaa, jonka pitää vapaasti virrata" Ja mun matala värähtely estää sen manifestaatiot, saatana Hän on ylittänyt massin, mutta ei sen käyttöä Hän tarvii uuden joogamaton ja luomuteetä, ei mitään näyttöä Siitä, että se vitun valaistuminen ois kohta tulossa Mutta sen uusin oppi on se, että mun sielu puhdistuu kun mä annan sille lainan, joten mä kustannan sen Balin-retriitit, etten mä ois niin vitun materialisti. Mutta nyt tää susi on hiffannu, ja nälkä on saatanallinen Ja mun menulla on tänään kolme pientä possua, Olkitalonne kaatuu kumoon Kun mä puhallan ja skriinaan "painukaa vittuun mun kamoista!" Ei enää viestejä, ei enää selityksiä, ei enää "pientä lainaa" Vaan kolme itkevää loista pihalla, ja mä nauran, saatana, aina!