Illalla järvi nukkuu tumman taivaan alla ja kuu jo hymyilee. Aurinko laskee liukumäkeä metsän taa. Tähtitaivas ja kuuset tanssivat yön ensimmäistä tanssia ja kesäyö kiskoo harmaan viitan ylleen. Hiljaisuuden äänetön laulu ja kaukana on talvi, puiden rungolla harmaata naavaa. Pienet jäljet maassa ja matka jonnekin, jonnekin. Tänään yö rakastaa minua ja painaa pään pehmeään tyynyyn. Kohta aurinko ojentaa jo kirkasta kättä, kirkasta kättä. Kaukana on vielä tuulen hauras kämmen.
