[Verse 1] Ensimmäinen askel hiekkaan, ja meri hengittää vasten nilkkaa. Pinta on tyyni kuin lupaus, mutta syvyys ei koskaan unohda. [Chorus] Rantaviiva keinuu kahden maailman välissä. Meren lempeys ja myrskyn voima – tässä kohtaa ne koskettavat. Minä seison siinä, ja tunnen molemmat. [Verse 2] Kesäpäivä tuo rauhan, aallot laulavat hiljaa rantaa vasten. Mutta syksyn yössä meri huutaa, ja vie mukanaan kaiken irrallisen. [Chorus] Rantaviiva keinuu kahden maailman välissä. Meren lempeys ja myrskyn voima – tässä kohtaa ne koskettavat. Minä seison siinä, ja tunnen molemmat. [Bridge] Vesi ei lupaa pysyvyyttä, mutta se kantaa, jos uskaltaa astua. Ja joskus juuri murtuminen on se, mikä vie minut perille. [Outro] Rantaviiva ei ole raja, vaan alku. Ja meri – se ei katoa, se muuttaa minut.
