Minun taloni nimi on luottamus ja sen väri on aamuruskon. Seiniä pitelee uskallus ja sen sisällä itseeni uskon. Kattoa kannattelee unelmat suuret, syvälle maahan ulottuu juuret. Ikkunoita täynnänsä on seinät, maisemina meri ja metsät. Minun talossain asustaa rakkaus, joka lempeyttä säteileepi. Siinä on sellainen pakkaus, että pelko jo toiseksi jääpi. Vaikka se yrittää taloksi jäädä, ei se pois koskaan rakkautta häädä. Pelosta vie rakkaus voiton, saamme kuulla iloisen soiton. Rakkaus ja luottamus vain jäivät. Meillä alkoi onnemme päivät.
