(Verse 1) Kello kolme, mä tuijotan kattoon ja piirrän sinne kuvia, joita ei oo. Päässä ajatukset murtaa patoo Eikä uni tuu, vaikka kuinka anoo. (Verse 2) Menen keittiöön, keitän kahvit, ihan yksin, ikkunasta katson kun joku ottaa taksin. Mietin mitä kuuluu kaverille vanhalle, ja sille, joka löi nyrkkiä faksille. (Chorus) Mä olen valvonnan virkamies, unettomien ammattilainen, yövuoron sankari, niin kovin yksinäinen. Mä olen valvonnan virkamies, ja tämä on mun valtakuntaa, kun muu kaupunki uneen vaipuu ja lunta tuiskuttaa… (Verse 3) Tässä öisessä orkesterissani soittajia soittaa: jääkaappi on mun basisti, se hurisee tasaisesti. Patterin pauke on rumpali villi, se tahtia hakkaa, ja katulamppu solistina laulaa valoaan kalseaa. (Bridge) Ja aamulla töissä mä vajoan koomaan, tuijotan ruutua ja pomon naamaa. Odotan, että kello lyö viis ja pääsen pois, kotiin, jossa taas sama ralli alkava ois. (Chorus) Mä olen valvonnan virkamies, unettomien ammattilainen, yövuoron sankari, niin kovin yksinäinen. Mä olen valvonnan virkamies, ja tämä on mun valtakuntaa, kun muu kaupunki uneen vaipuu ja lunta tuiskuttaa… (Outro) Pimeys on mun valtakunta, hiljaisuus mun kansa... Kofeiini on se ainoa, joka mulle lohtua antaa... Mä puhun mikrolle... ei se vastaa takas... Myisin sieluni... jos hetken unta sais...
