Vanha veri virtaa suonissa Kuin joki joka ei kuivu koskaan Arpi kertoo minkä mies on vannonut Verivala ei kuole koskaan Silmät näkivät mitä ei kuulu nähdä Kädet tekivät mitä ei kuulu tehdä Mutta vanhan veren soturi seisoo Seisoo vielä... taistelu odottaa Vielä koittaa koston aika Verivala, kaipuu, kohtalo Vielä on taisteluita jäljellä Soturi vanhan veren Nousee vielä kerran Arpi verivalan Ei ikävöi enää Vielä on taisteluita jäljellä Vielä on usko kohtaloon Soturi, vanhan veren Ei toveria rinnalla.. enää [Verse 2] Tuli sammui mutta kipinä jäi Kuin hiili alla tuskan painon Vuodet olivat sotaa ja kylmää rautaa Mutta selkä ei taitu, ei taitu Kuolo on opettaja, ei ystävä Haava arpeutuu, ei katoa Vanhan veren soturi tietää Mitä maksaa, mitä maksaa... sota Vielä on aikaa jäljellä Vielä on henkeä jäljellä Vielä on taistelua jäljellä Soturi vanhan veren Nousee vielä kerran Arpi verivalan Ei ikävöi enää Vielä on taisteluita jäljellä Vielä on usko kohtaloon Soturi, vanhan veren Ei toveria rinnalla.. enää Maa vetää puoleensa Taivas on kaukana Mutta vanhan veren soturi Seisoo, vieläkin seisoo Veri muistaa Mitä mieli unohtaa Arpi verivalan Sitä hänkantaa, aina kantaa Soturi vanhan veren Nousee vielä kerran Arpi verivalan Ei ikävöi enää Vielä on taisteluita jäljellä Vielä on usko kohtaloon Soturi, vanhan veren Ei toveria rinnalla.. enää Vielä on aikaa... Vielä on aikaa... Soturi, vanhan veren Ei kaadu tähän
0/500