(SÀkeistö 1) Muistatko yhÀ meidÀn vuodenaikaamme? Rakkaus koskettaa sinua vielÀ tÀnÀÀnkin kuin tyynen veden hiljainen vÀreily. MinÀ kannan yhÀ muistojamme kuin valkoinen joutsen, joka liukuu ÀÀnettömÀsti hiljaisen jÀrven pinnalla. Jokaisessa liikkeessÀsi virtaa kauneus, joka on sanoja syvempi. Kuin tÀhtien tanssiva valo sinÀ vÀrjÀÀt maailman lempeydellÀsi. Ja minÀ katson sinua henkeÀni pidÀtellen. ➻ (EsikertosÀe) Sinun sydÀmesi, sinun sisimpÀsi, on höyhentÀ kevyempi, aamun usvaa herkempi. Vaikka pelkÀÀt haavoittuvasi, et koskaan luovu rakkaudesta. ➻ (KertosÀe) Vaikka aika virtaa eteenpÀin, meidÀn kohtalon yhteytemme ei katkea. Se virtaa kuin joki, joka kantaa kuunvaloa. Vaikka sanat vaikenevat, sydÀmemme tunnistavat toisensa. Ja hiljainen kaipuu kulkee tuulen mukana luoksesi. ➻ (SÀkeistö 2) Sinun hymysi on kuin kuunvalo, joka puhkeaa kukkaan hiljaisen jÀrven yllÀ. SilmissÀsi viipyvÀt lukemattomat vuodenajat. Ja minÀ elÀn hiljaa niiden sisÀllÀ. ➻ (Bridge) Jotta en herÀttÀisi unta, hipaisen sinua terÀlehteÀ kevyemmillÀ sormenpÀillÀ. Pieni kuiskaus jÀÀ lepÀÀmÀÀn korvasi viereen. Kuunvalon alla rakkaus kirjoittaa oman haikunsa. Ja kun se saapuu luoksesi kyyhkysen siivillÀ, sydÀmeni vastaa hymyllÀ. ➻ (LoppukertosÀe) TÀnÀÀnkin meidÀn kohtalon yhteytemme hengittÀÀ hiljaa tÀhtien ja tuulen vÀlissÀ. Muistot eivÀt katoa. Rakkaus ei pysÀhdy. Kaipuu kukkii kuin yksi ainoa kukka meidÀn sydÀmissÀmme. YhÀ. Ja aina. MinÀ rakastan sinua.
